sunnuntai 12. helmikuuta 2012

POKEMAAANS!!!!!

Milloin olen liian vanha Pokemoniin? Vaikka pelisarja on ollut olemassa jo 90-luvun alusta ja se on melkein vanhempi kuin minä niin en voi päästää irti. Olen jäänyt koukkuun tietenkin pelisarjan ensimmäisiin osiin, mutten tyrmää jatko-osia. Pienenä muksuna hienoimpia kokemuksia oli saada villi Pokemon pyydystettyä. Pitkän väsyttämisen jälkeen on aika heittää Poke-pallo kehiin. Sydän alkaa lyödä nopeammin, kädet hikoavat, hengitys tihenee. Koko keho on mukana ja silmät ovat fiksoittuneet näyttöön. Ja sitten tulee pieni melodian pätkä ja teksti "You caught XXXX!" Lapsuuden hienoimpia kokemuksia.

Seinälläni on ensimmäisistä peleistä löytyvät 150 Pokemonia ja joka aamu saan herätä ja katsoa niitä noustessani ylös. Se on mukava tunne. Se muistuttaa minua lähtökohdistani ja siitä minkä kanssa olen kasvanut. Toisaalta tuo peli tuo minulle myös negatiivisesti sävyttyneitä muistoja, mutta kaikesta olen selvinnyt tähän mennessä. Helkkarin helkkari, tahdon oikeasti piestä naisten lemmikkejä, ottaa heidän rahat ja saada vielä telefooninummeri kaiken hyvän lisäksi. Harmillisesti ei se vaan mene niin -.- MUTTA KUN TAHTOO!

PS. Bulbasaur on ainoa oikea vaihtoehto Pokemon Redissä ja Bluessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti