Joskus elämän järkevinä öinä pääsin siihen tulokseen että elämän tarkoitus on kiertää. Kaikki universumissa kiertävät toisiaan tai ovat jatkuvassa liikkeessä. Elektronit kiertävät atomin ydintä ja planeetat kiertävät keskustähtiä. Aurinkokunnat kiertävät galaksien ydintä ja niin edespäin. Kaikki kiertävät jotain pistettä. Koko universumi on sirkulaarisessa liikkeessä jatkuvasti. Kierto on alkanut alkuräjähdyksestä ja tulee oletettavasti jatkumaan ikuisesti. Mutta kun maailmassakin, siis meidän maailmassa kaikki kiertävät. Vesi kiertää, hiili kiertää ja energia kiertää. Mikään ei omalla tavallaan kulu vaan muuttaa muotoaan. On siis luonnollista jatkaa itsekin kokoaikaista liikettä pysähtymättä mihinkään liian pitkäksi aikaa.
Hiili ja vesi ovat orgaanisen olemisen peruspalikoita ja nekin siis kiertävät jatkuvasti. Ihminen muodostuu näistä ja kuolemansa jälkeen on hänen aika palata osaksi jatkuvaa kiertoa. Puhutaan että ihmisellä on vapaa tahto valita mitä hän tekee, mutta kuinka paljon oikeasti voi omaan kulkuunsa vaikuttaa. Pienimmät osat mistä ihminen koostuu ovat kiertäneet maailmaa koko sen olemassaolon ajan vaihtaen vain välillä muotoa. Ihminen on siis vain osa jatkumoa joka jatkaa toimintaansa henkilön päätöksistä huolimatta. Ihmisen vaikutuksen mahdollisuudet ovat äärimmäisen rajalliset jos vertaa niihin koko olemassaolon kirjon. Yksittäinen henkilö voi vaikuttaa niin pienesti mutta silti kaikella on väliä. Välillä on hyvä unohtaa se isoin kuva ja miettiä elämää persoonan läpi. Jos mietimme omaa ja aikaamme universumissa on se vain lamaannuttavaa. Voi kuvitella ettei millään ole mitään väliä koska lopputuloksena on aina vain kuolema. Ei ole väliä etnisellä, taloudellisella, geneettisellä tai millään muullakaan taustalla koska kuolema korjaa kaikki tasapuolisesti. H.C. Andersen kirjoitti sadunkin tästä aiheesta. Se on nimeltään Kuolema kummina ja se käsittelee erään miehen tarinan. Pääpiirteissään tarina menee näin. Mies saa lapsen ja miettii kenestä tulisi hyvä kummi tälle. Hän pohtii erivaihtoehtoja, mm. Jumalaa ja Saatanaa, mutta päätyy silti Kuolemaan. Jumala ja Saatana ovat kuitenkin jollain tavalla puolueellisia ihmisiä kohtaan mutta Kuolema koskettaa jokaista. Kuolemaa ei ole kukaan päässyt karkuun eikä kukaan tulekaan pääsemään.
Jokaisella kulttuurilla on kuolemaa käsitelty ja jokaisella kulttuurilla suhtautuminen siihen on hieman erilainen. Silti jokaisessa on huomattavissa samanlaisuuksia. Kuolema on nähty eräänlaisena transitiona eikä niinkään lopullisena tilana. Egyptiläiset muumioivat kuolleensa ja lähettivät heidät Anubiksen luo. Kreikkalaiset polttivat ruumiinsa ja asettivat silmien päälle kolikot lautturia varten joka vei heidät Hadeksen luo. Viikingit nousivat Valhallaan taistelukentiltä. Tosin nämä ovat tapahtuneet ns. länsimaisten varhaiskulttuurien alueilla. Aasiassa on uskottu sielunkiertoon enemmän. Tosin heilläkin on saavutettavissa paikka, joka on ikuisen onnen ja rauhan tyyssija. Tätä on kuvattu valaistumiseksi tai Nirvanaksi. Kuolemasta on tullut lopullista vasta nykyaikana sekularisaation takia. Enää ei ihmisen “tarvitse” uskoa johonkin parempaan paikkaan tämän elämän jälkeen. Tai ei enää vaan uskota. Nykytiede on syönyt sijaa uskomuksilta ja uskonnoilta enenevissä määrin ja kuolema alkaa hiljalleen vaikuttaa viimeiseltä tapahtumalta. Elämää osataan jo pitkittää nyt huomattavasti enemmän verrattaessa vaikka 70 vuotta sitten olleeseen. Joten jo tämä pitkittäminenkin syö vakuuttavuutta Korkeimmilta voimilta jotka vaikuttavat ihmisen elämään. Moni asia nähdään jo suoraan ihmisen aikaansaamalta ja niinhän se on. Tiede on mahdollistanut monia tekoja ja antanut pohjaa ihmisen ylivallalle. Ihminen on oppinut taistelemaan luonnon määräämiä keinoja ja lopputuloksia vastaan. Kuolemaa voidaan lykätä muttei sitä voida kumota. Ihminen siis joutuu aina olemaan maailman armoilla vaikka hän voi sitä vastaan kapinoida.
Nyt ihmiset ovat huolissaan luonnon tilasta, mutta se silti on vain egosentrisyyttä. Luonto pärjää vaikka sille tekisi mitä. Se keksii jonkin tavan voittaa esteet vaikka se kestäisi kauan. Evoluutio tämänhetkisiin lajeihin on vienyt aikaa miljardeja vuosia. Mutta ne ovat nyt täällä. Ihminen on huolissaan luonnosta sen takia ettei hän kohta voi enää hyödyntää sitä. Resurssit alkavat loppua jos niitä käytetään tähän tahtiin mutta ei se ole luonnolle ongelma. Se on ongelma vain sitä käyttävälle ihmiselle. Maailmanlopusta puhuttaessa voin sen kuvitella vain ihmisen loppua. Ei maapallo häviä yht’äkkiä. Vain sen päällinen, kyllä luonto hoitaa siihen jotain vielä päälle mutta tuoko se ihmistä enää takaisin jää arvoitukseksi. Mahdottomista olosuhteistakin on löydetty elämänmuotoja, tosin alkeellisia, mutta ne ovat elämää. Niissä virtaa silti vitaalienergia ja ne tulevat kehittymään. Oletettavasti näitä mahdottomia olosuhteita ole ollut niin kauaa että siellä olisi ehtinyt tapahtua niin suuria muutoksia. Evoluutio on kuitenkin tosiseikka, sitä ei pystytä kumoamaan vaikka uskonto niin kovin sitä yrittää. Mutta uskonnot ajavat vain ihmisen etua enemmän kuin mikään muu mahti. Miltei talouskin yrittää jo toimia järkevämmin luonnon kannalta. Toisaalta luonnon kannalta edullinen toiminta voidaan siis ajatella vain ihmisen kannalta edullisena luonnonkäyttämisenä.
Ihmiset tulevat ajamaan vielä itsensä omaan kuolemaansa ja tähän ei ole näkyvissä muutosta. Luonnossa, siis ilman ihmistä, on miltei aina samassa ekolokerossa muutama laji joka joutuu taistelemaan tilasta. Ihmisellä ei ole enää vastusta ja hän on nostanut itsensä huipulle. Mutta huipulla oleminen on vaatinut veronsa ja se alkaa näkyä ihmispopulaation ongelmina. Verrataan eri kulttuureja vaikka. Jokaisella on omat ongelmansa jotka ovat saman lajin aiheuttamia. Länsimailla on ruokaa, mutta huono ruokavalio. Kolmansissa maissa ei ole ruokaa, mutta se ruoka mitä on, on hyvää. Länsimaat auttavat kolmansia maita viemällä heille halpaa ruokaa. Mutta ei tätä pikaruokaloiden tekemää tehokasta ja taloudellista ruokaa voi pitää ravintona. Ihminen on ottanut elintarvikkeen, poistanut siitä kaiken ja lisää samat aineet siihen jälkeenpäin. Itse havahduin tähän seikkaan kun katsoin MadCooks -nimistä ohjelmaa. Vaikka he toivat sen karrikoidusti esille on heillä silti oikeaa pohjaa sanomassaan. Näihin vaihtoehtoihin on jouduttu turvautumaan koska ihmiselle ei riitä mikään. Jatkuvasti pyritään löytämään tehokkaampi ja taloudellisempi vaihtoehto ja unohdetaan itse kuluttaja. Tai unohdetaan se, mitä kuluttajalle käy.
Mitä tässä oikeastaan tapahtuu? Mitä ihminen tekee maallisella mammonalla? Mihin se kaikki menee? Mitä oikeastaan on tämänhetkinen talous? En ole perehtynyt maailmantalouteen että voisin sanoa tietäväni siitä. Voin vain sanoa etten todellakaan ymmärrä sitä. Tällä hetkellä en tiedä mitä tililläni oleva raha on. Se näkyy minulle numeroina, mutta mitä se on? Pääsen palaamaan alkuperäisiin ajatuksiini. Rahakin kiertää maailmassa. Tai ainakin valuutan projisio kiertää. En ole varma onko kierrossa oleva valuutta oikeasti olemassa vai onko se lainaa. Lainaa joka on otettu olemattomista varannoista. Mutta jos raha lopettaisi kiertämisen romahtaisi tämänhetkinen maailmamme. Eli aivan sama mitä tekee ja kuka on, on hän silti pakotettu jatkamaan siinä oravanpyörässä minkä kiertoliikkeestä ei pääse ikinä pakoon.
Hiili ja vesi ovat orgaanisen olemisen peruspalikoita ja nekin siis kiertävät jatkuvasti. Ihminen muodostuu näistä ja kuolemansa jälkeen on hänen aika palata osaksi jatkuvaa kiertoa. Puhutaan että ihmisellä on vapaa tahto valita mitä hän tekee, mutta kuinka paljon oikeasti voi omaan kulkuunsa vaikuttaa. Pienimmät osat mistä ihminen koostuu ovat kiertäneet maailmaa koko sen olemassaolon ajan vaihtaen vain välillä muotoa. Ihminen on siis vain osa jatkumoa joka jatkaa toimintaansa henkilön päätöksistä huolimatta. Ihmisen vaikutuksen mahdollisuudet ovat äärimmäisen rajalliset jos vertaa niihin koko olemassaolon kirjon. Yksittäinen henkilö voi vaikuttaa niin pienesti mutta silti kaikella on väliä. Välillä on hyvä unohtaa se isoin kuva ja miettiä elämää persoonan läpi. Jos mietimme omaa ja aikaamme universumissa on se vain lamaannuttavaa. Voi kuvitella ettei millään ole mitään väliä koska lopputuloksena on aina vain kuolema. Ei ole väliä etnisellä, taloudellisella, geneettisellä tai millään muullakaan taustalla koska kuolema korjaa kaikki tasapuolisesti. H.C. Andersen kirjoitti sadunkin tästä aiheesta. Se on nimeltään Kuolema kummina ja se käsittelee erään miehen tarinan. Pääpiirteissään tarina menee näin. Mies saa lapsen ja miettii kenestä tulisi hyvä kummi tälle. Hän pohtii erivaihtoehtoja, mm. Jumalaa ja Saatanaa, mutta päätyy silti Kuolemaan. Jumala ja Saatana ovat kuitenkin jollain tavalla puolueellisia ihmisiä kohtaan mutta Kuolema koskettaa jokaista. Kuolemaa ei ole kukaan päässyt karkuun eikä kukaan tulekaan pääsemään.
Jokaisella kulttuurilla on kuolemaa käsitelty ja jokaisella kulttuurilla suhtautuminen siihen on hieman erilainen. Silti jokaisessa on huomattavissa samanlaisuuksia. Kuolema on nähty eräänlaisena transitiona eikä niinkään lopullisena tilana. Egyptiläiset muumioivat kuolleensa ja lähettivät heidät Anubiksen luo. Kreikkalaiset polttivat ruumiinsa ja asettivat silmien päälle kolikot lautturia varten joka vei heidät Hadeksen luo. Viikingit nousivat Valhallaan taistelukentiltä. Tosin nämä ovat tapahtuneet ns. länsimaisten varhaiskulttuurien alueilla. Aasiassa on uskottu sielunkiertoon enemmän. Tosin heilläkin on saavutettavissa paikka, joka on ikuisen onnen ja rauhan tyyssija. Tätä on kuvattu valaistumiseksi tai Nirvanaksi. Kuolemasta on tullut lopullista vasta nykyaikana sekularisaation takia. Enää ei ihmisen “tarvitse” uskoa johonkin parempaan paikkaan tämän elämän jälkeen. Tai ei enää vaan uskota. Nykytiede on syönyt sijaa uskomuksilta ja uskonnoilta enenevissä määrin ja kuolema alkaa hiljalleen vaikuttaa viimeiseltä tapahtumalta. Elämää osataan jo pitkittää nyt huomattavasti enemmän verrattaessa vaikka 70 vuotta sitten olleeseen. Joten jo tämä pitkittäminenkin syö vakuuttavuutta Korkeimmilta voimilta jotka vaikuttavat ihmisen elämään. Moni asia nähdään jo suoraan ihmisen aikaansaamalta ja niinhän se on. Tiede on mahdollistanut monia tekoja ja antanut pohjaa ihmisen ylivallalle. Ihminen on oppinut taistelemaan luonnon määräämiä keinoja ja lopputuloksia vastaan. Kuolemaa voidaan lykätä muttei sitä voida kumota. Ihminen siis joutuu aina olemaan maailman armoilla vaikka hän voi sitä vastaan kapinoida.
Nyt ihmiset ovat huolissaan luonnon tilasta, mutta se silti on vain egosentrisyyttä. Luonto pärjää vaikka sille tekisi mitä. Se keksii jonkin tavan voittaa esteet vaikka se kestäisi kauan. Evoluutio tämänhetkisiin lajeihin on vienyt aikaa miljardeja vuosia. Mutta ne ovat nyt täällä. Ihminen on huolissaan luonnosta sen takia ettei hän kohta voi enää hyödyntää sitä. Resurssit alkavat loppua jos niitä käytetään tähän tahtiin mutta ei se ole luonnolle ongelma. Se on ongelma vain sitä käyttävälle ihmiselle. Maailmanlopusta puhuttaessa voin sen kuvitella vain ihmisen loppua. Ei maapallo häviä yht’äkkiä. Vain sen päällinen, kyllä luonto hoitaa siihen jotain vielä päälle mutta tuoko se ihmistä enää takaisin jää arvoitukseksi. Mahdottomista olosuhteistakin on löydetty elämänmuotoja, tosin alkeellisia, mutta ne ovat elämää. Niissä virtaa silti vitaalienergia ja ne tulevat kehittymään. Oletettavasti näitä mahdottomia olosuhteita ole ollut niin kauaa että siellä olisi ehtinyt tapahtua niin suuria muutoksia. Evoluutio on kuitenkin tosiseikka, sitä ei pystytä kumoamaan vaikka uskonto niin kovin sitä yrittää. Mutta uskonnot ajavat vain ihmisen etua enemmän kuin mikään muu mahti. Miltei talouskin yrittää jo toimia järkevämmin luonnon kannalta. Toisaalta luonnon kannalta edullinen toiminta voidaan siis ajatella vain ihmisen kannalta edullisena luonnonkäyttämisenä.
Ihmiset tulevat ajamaan vielä itsensä omaan kuolemaansa ja tähän ei ole näkyvissä muutosta. Luonnossa, siis ilman ihmistä, on miltei aina samassa ekolokerossa muutama laji joka joutuu taistelemaan tilasta. Ihmisellä ei ole enää vastusta ja hän on nostanut itsensä huipulle. Mutta huipulla oleminen on vaatinut veronsa ja se alkaa näkyä ihmispopulaation ongelmina. Verrataan eri kulttuureja vaikka. Jokaisella on omat ongelmansa jotka ovat saman lajin aiheuttamia. Länsimailla on ruokaa, mutta huono ruokavalio. Kolmansissa maissa ei ole ruokaa, mutta se ruoka mitä on, on hyvää. Länsimaat auttavat kolmansia maita viemällä heille halpaa ruokaa. Mutta ei tätä pikaruokaloiden tekemää tehokasta ja taloudellista ruokaa voi pitää ravintona. Ihminen on ottanut elintarvikkeen, poistanut siitä kaiken ja lisää samat aineet siihen jälkeenpäin. Itse havahduin tähän seikkaan kun katsoin MadCooks -nimistä ohjelmaa. Vaikka he toivat sen karrikoidusti esille on heillä silti oikeaa pohjaa sanomassaan. Näihin vaihtoehtoihin on jouduttu turvautumaan koska ihmiselle ei riitä mikään. Jatkuvasti pyritään löytämään tehokkaampi ja taloudellisempi vaihtoehto ja unohdetaan itse kuluttaja. Tai unohdetaan se, mitä kuluttajalle käy.
Mitä tässä oikeastaan tapahtuu? Mitä ihminen tekee maallisella mammonalla? Mihin se kaikki menee? Mitä oikeastaan on tämänhetkinen talous? En ole perehtynyt maailmantalouteen että voisin sanoa tietäväni siitä. Voin vain sanoa etten todellakaan ymmärrä sitä. Tällä hetkellä en tiedä mitä tililläni oleva raha on. Se näkyy minulle numeroina, mutta mitä se on? Pääsen palaamaan alkuperäisiin ajatuksiini. Rahakin kiertää maailmassa. Tai ainakin valuutan projisio kiertää. En ole varma onko kierrossa oleva valuutta oikeasti olemassa vai onko se lainaa. Lainaa joka on otettu olemattomista varannoista. Mutta jos raha lopettaisi kiertämisen romahtaisi tämänhetkinen maailmamme. Eli aivan sama mitä tekee ja kuka on, on hän silti pakotettu jatkamaan siinä oravanpyörässä minkä kiertoliikkeestä ei pääse ikinä pakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti