Viitsisikö joku kertoa minulle mitä on rakkaus? Jotain suuntaa-antavaa määritelmää edes. Moni siitä puhuu ja Skandinavian Music Group toteaa monen laulun kertovan rakkaudesta. Mutta mistä oikeasti puhutaan. Mitä on tämä niin monen elämää vallitseva ihmeellinen tunnetila? Wikipediakaan ei tiedä mitä se on, ainakaan suomeksi. Psykologiassakin tätä ilmiötä on pohdittu, mutta kukaan ei sitä osaa määritellä. Ainakaan niin, että vastaus tyydyttäisi minua. Sternberg määrittää rakkauden muodostuvan kolmesta eri tasosta: läheisyys, sitoutuneisuus ja intohimo. Nämä kolme vaikuttavat jokaisessa rakkaussuhteessa eri lailla mutta mitä se loppujen lopuksi kertoo meille. Sen, että "rakkaus" on olemassa. Esiintyykö eläinten keskuudessa rakkautta vai onko se ominaista vain ihmiselle? Eläimet osoittavat ainakin kiintymystä. Tietääkseni joutsenet ovat monogamisia, se riittää esimerkiksi. Mutta ei kiintymys ole kuitenkaan automaattisesti sama kuin rakkaus.
Mikä saa ihmisen kiintymään toiseen henkilöön niin voimakkaasti että elo ilman tätä tuntuu mahdottomalta. "Rakastuneen" neurokemian on huomattu muuttuvan mielenkiintoisin tavoin. Ihmisen rakastuessa hänen aivojensa serotoniinitasonsa laskevat ja normaalisti tämä tila aiheuttaa masennuksen mutta rakastuneen tämä saa palvomaan toista ihmistä. Jotkut neuropsykologit ovat myös osoittaneet rakkauden tunteen vaikuttavan limbiseen järjestelmään eli aivojen primitiivisimpiin osiin. Vetämällä hätäisen johtopäätöksen voimme siis olettaa että myös eläimet voivat rakastaa. Mutta miksi? Mitä hyötyä siitä on? Äidinrakkaus tietysti on selviämisen kannalta ollut tarpeen. Mutta kahden täysi-ikäisen henkilön välillä oleva tunnesidos. Ei se käy järkeen...
En ole kuullut onko rakkaus ollut olemassa aina vai onko se tullut käsitteenä vasta kulttuurien synnyn aikaan. Kuitenkin hahmotamme maailmaa kielen kautta ja näemme maailman subjektiivisesti niin olemmeko keksineet vain sanan rakkaus keksimättä sille määritelmää. Tai tarkoituksella määritelmä on jätetty auki jotta jokainen voi kutsua rakkaudeksi sitä mitä itse tuntee. Kiitos kielen ominaisuuksien ei tämä ole kiellettyä. Ei se mukavaakaan ole.
Rakkaus saa myös hyvin erilaisia muotoja. Osaa rakkauden ilmentymistä pidetään jopa sairauksina. Jätän tähän erittelemättä kaikkia eri kohteita mutta mainittakoon vaikka Pedofilia, eli lapsiin kohdistuva rakkaus. Tässä tilanteessa ymmärtää miksi se on kiellettyä. Jopa satanistit kieltävät lapsiin kohdistuvan pahanteon. Mutta entäpä Dendrofilia? Eli puihin kohdistuva rakkaus. Tulisiko tätä pitää sairautena. Kärsiikö siinä sinänsä kukaan? Puut eivät tästä välttämättä pidä, mutta eivät ne karkuunkaan juokse. Oletan myös, että puilla ei ole tietoisuutta itsestään. Siksi he eivät paljoa toivottavasti välitä jos joku heitä rakastaa. Mutta nämä toin esille syystä. Voiko mies rakastaa puuta samalla tavalla kuin naista? Voiko mies kiintyä puuhun yhtä voimakkaasti ja sanoa rakastavansa sitä. Eli onko rakkauden pakko olla kahden ihmisen välinen tunne. Vai onko rakkaus vain rakastajan päässä? Voiko kaksi ihmistä sanoa rakastavansa toisiaan jos he molemmat kokevat vain subjektiivisen tunteen. Kertokaapa se minulle ettei aina tarvitsisi kuulostaa niin katkeralta.
Mikä saa ihmisen kiintymään toiseen henkilöön niin voimakkaasti että elo ilman tätä tuntuu mahdottomalta. "Rakastuneen" neurokemian on huomattu muuttuvan mielenkiintoisin tavoin. Ihmisen rakastuessa hänen aivojensa serotoniinitasonsa laskevat ja normaalisti tämä tila aiheuttaa masennuksen mutta rakastuneen tämä saa palvomaan toista ihmistä. Jotkut neuropsykologit ovat myös osoittaneet rakkauden tunteen vaikuttavan limbiseen järjestelmään eli aivojen primitiivisimpiin osiin. Vetämällä hätäisen johtopäätöksen voimme siis olettaa että myös eläimet voivat rakastaa. Mutta miksi? Mitä hyötyä siitä on? Äidinrakkaus tietysti on selviämisen kannalta ollut tarpeen. Mutta kahden täysi-ikäisen henkilön välillä oleva tunnesidos. Ei se käy järkeen...
En ole kuullut onko rakkaus ollut olemassa aina vai onko se tullut käsitteenä vasta kulttuurien synnyn aikaan. Kuitenkin hahmotamme maailmaa kielen kautta ja näemme maailman subjektiivisesti niin olemmeko keksineet vain sanan rakkaus keksimättä sille määritelmää. Tai tarkoituksella määritelmä on jätetty auki jotta jokainen voi kutsua rakkaudeksi sitä mitä itse tuntee. Kiitos kielen ominaisuuksien ei tämä ole kiellettyä. Ei se mukavaakaan ole.
Rakkaus saa myös hyvin erilaisia muotoja. Osaa rakkauden ilmentymistä pidetään jopa sairauksina. Jätän tähän erittelemättä kaikkia eri kohteita mutta mainittakoon vaikka Pedofilia, eli lapsiin kohdistuva rakkaus. Tässä tilanteessa ymmärtää miksi se on kiellettyä. Jopa satanistit kieltävät lapsiin kohdistuvan pahanteon. Mutta entäpä Dendrofilia? Eli puihin kohdistuva rakkaus. Tulisiko tätä pitää sairautena. Kärsiikö siinä sinänsä kukaan? Puut eivät tästä välttämättä pidä, mutta eivät ne karkuunkaan juokse. Oletan myös, että puilla ei ole tietoisuutta itsestään. Siksi he eivät paljoa toivottavasti välitä jos joku heitä rakastaa. Mutta nämä toin esille syystä. Voiko mies rakastaa puuta samalla tavalla kuin naista? Voiko mies kiintyä puuhun yhtä voimakkaasti ja sanoa rakastavansa sitä. Eli onko rakkauden pakko olla kahden ihmisen välinen tunne. Vai onko rakkaus vain rakastajan päässä? Voiko kaksi ihmistä sanoa rakastavansa toisiaan jos he molemmat kokevat vain subjektiivisen tunteen. Kertokaapa se minulle ettei aina tarvitsisi kuulostaa niin katkeralta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti