Liika aika vie minut interneti hämärille ja ärsyttäville sivuille. Suomalaiset turhat julkkikset löytyvät liian helposti minulle. Ja perusuteliaisuudelleni en voi minkään joten minun on vain pakko sitten ahmia kaikki näkyvä... Mutta siis nyt katsoin Johanna Tukiaisesta videoita ja luin Saana Parviaisen blogia. Näistä syytän kaverini koneen sivuhistoriaa. Joudun häneltä kysymään miksi nämä löytyvät usein avattujen sivujen joukosta. Mutta vaikka ne löytyvät niin ei minun silti olisi tarvinnut avata niitä ja lukea/katsoa. EN VOINUT MUUTA! Olen vain ihminen, heikko ihminen. Kait etsin ylemmyyden tunnetta lukiessani tuollaista settiä. En silti voi pitää itseäni kovinkaan erilaisena ihmisenä heistä. Kirjoitanhan itsekin juuri blogia kritisoivaa tekstiä blogiin. Paradoksaalista, ei tietenkään.
Ainoa mikä meitä erottaa, puhun siis Saanasta ja minusta, on se että Saana on tavallaan saavuttanut elämässään jotain. Meneekö hän näillä saavutuksillaa kovinkaan pitkälle, en osaa sanoa. Toisaalta ei se kiinnostakaan minua. Nyt tuntuu vai siltä että hänellä on helppoa ja mukavaa. Blogista huomasin että hänellä on lapsi. Jos nämä tekstit sälyvät siihen asti kun tytär on teini, niin toivon että Saanan maine on hälvennyt siinä vaiheessa. Tekstit puhuttelevat sellaista asiaa mitä en ainakaan haluaisi äidistäni kuulla. Rehellisyys on hyvä, mutta asian ihannointi ja puolustus. En osaa sanoa tarkemmin.
Varmaankin puolitoista vuotta sitten törmäsin erään vanhan tuttuni tähdittämään aikuisviihdemateriaaliin. Tiedän että hänelläkin on lapsi, ja tiedän että videot ovat lapsen syntymän jälkeen tehtyjä. Mietin tässäkin vaiheessa tilannetta jossa lapsi saa vaikka koulussa kuulla näistä. Mutta silloin ne ovat historiaa, mutta internet ei unohda. Kuitenkin varmaan moni on saattanut kuvata omia peuhaamisiaan, joten voidaanko tätä enää pitää niin suurena tabuna? Kuuluuko seksuaalisuus niin vahvasti kulttuuriimme ettei seksinauhoja tarvisi enää piilotella lapsilta. Tai miten tämän toisi esille lapsille jos he kysyvät? Onneksi minusta ei ole mitään tuollaista materiaalia niin ei tarvitse huolehtia. Tai ei ainakaan pitäisi olla.
Ainoa mikä meitä erottaa, puhun siis Saanasta ja minusta, on se että Saana on tavallaan saavuttanut elämässään jotain. Meneekö hän näillä saavutuksillaa kovinkaan pitkälle, en osaa sanoa. Toisaalta ei se kiinnostakaan minua. Nyt tuntuu vai siltä että hänellä on helppoa ja mukavaa. Blogista huomasin että hänellä on lapsi. Jos nämä tekstit sälyvät siihen asti kun tytär on teini, niin toivon että Saanan maine on hälvennyt siinä vaiheessa. Tekstit puhuttelevat sellaista asiaa mitä en ainakaan haluaisi äidistäni kuulla. Rehellisyys on hyvä, mutta asian ihannointi ja puolustus. En osaa sanoa tarkemmin.
Varmaankin puolitoista vuotta sitten törmäsin erään vanhan tuttuni tähdittämään aikuisviihdemateriaaliin. Tiedän että hänelläkin on lapsi, ja tiedän että videot ovat lapsen syntymän jälkeen tehtyjä. Mietin tässäkin vaiheessa tilannetta jossa lapsi saa vaikka koulussa kuulla näistä. Mutta silloin ne ovat historiaa, mutta internet ei unohda. Kuitenkin varmaan moni on saattanut kuvata omia peuhaamisiaan, joten voidaanko tätä enää pitää niin suurena tabuna? Kuuluuko seksuaalisuus niin vahvasti kulttuuriimme ettei seksinauhoja tarvisi enää piilotella lapsilta. Tai miten tämän toisi esille lapsille jos he kysyvät? Onneksi minusta ei ole mitään tuollaista materiaalia niin ei tarvitse huolehtia. Tai ei ainakaan pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti